Haavoittuneet kokijat

Alone Lonely

Matti-Eemeli teki perinteiseen tapaansa lumitöitä aamulla, kun naapuritalon parvekkeelta vanhahko nainen vilkutti hänelle. Matti-Eemeli vastasi vilkutukseen kuten aina vilkuttajille. Kesällä mies oli nähnyt seniorinaisen usein parvekkeella hoitamassa kesäkukkiaan kuten komeata pinkinväristä valtavaa maljaköynnöstä, joka oli kahden riippacallunan amppelin välissä. Talvella näkyi nainen harvemmin parvekkeella

-Tule ystävänpäiväkahville, pannu on vielä kuumana, hopeanvärisen tukan omaava nainen sanoi. – Miksipä ei, vastasi Matti-Eemeli. –Alaoven summerissa lukee Lonely, nainen jatkoi.

 Mies oli huomattavasti nuorempi kuin nainen, seniori-ikäinen kuitenkin. Matti-Eemeli vei lumikolan varastoon ja käveli punaista tiilitaloa kohti. Ulko-ovella hän soitti ovisummeria ja alaovi oli avattavissa ja mies astui rappukäytävään ja nousi kolmanteen kerrokseen, jossa ovessa postiluukussa luki Lonely. Pitkään leskenä ollut mies soitti ovikelloa uteliaana.

-Tervetuloa kahville, olen Alone Lonely (oikealta nimeltään Lembi). - Olen Matti-Eemeli Lahtinen. -Hauska tutustua, sanoivat molemmat liki yhteen ääneen.

 - Olen usein nähnyt sinut kesällä kiikussa ja mielessä on ollut monta kertaa kutsua sinut aamukahville. No, nyt se sitten onnistui ja toteutui. Nainen kertoi, että hän 89-vuotias, ja on ollut leskenä liki 40 vuotta. Nainen vaikutti olevan paljon ikäänsä nuorempi, hänellä ei ollut ylipainoa. Tuntui siltä, että Alone piti hyvin huolta itsestään. Hän kertoi, ettei ole käynyt lääkärissä yli kymmeneen vuoteen. Sen sijaan hän ottaa konjakkia joka ilta teelusikallisen. Se on kuulemma hyvä rohto ulkoisesti myös hyttysten puremiin.

Alone kertoi olevansa hyvin yksinäinen, eikä kukaan ole käynyt hänellä kylässä vielä tänä vuonna. Matti-Eemeli oli ensimmäinen.  Sydäntalvi oli jo ohi. Alonen ainut lapsi oli kuollut yli 45 vuotta sitten suolistosyöpään. Seurakunnan järjästämää 90-vuotis syntymäpäiväkahveja hän kertoi odottavansa nyt kovasti.

Alone ihmetteli sitä, miksi kerrostalossa tuskin naapurillekaan sanotaan enää hyvää päivää, puhumattakaan siitä, että ikäihmiseltä kysyttäisiin, mitä kuuluu, miten menee, kuinka voit.

-Nykyään pelkään jopa liikkua ulkona, kun niin paljon kovaäänisiä nuoria parveilee päivälläkin kauppojen eteisissä ja käytävillä. Humalaisia kartan myös. Pelkään joskus mennä kauppaankin kovan metelin takia. Myös mopopojat pitävät kauheaa pärinää pyörillään  keväällä lumien sulettua ja syksyllä ennen lumien tuloa. Pärinää on ajoittain keskiyöhön saakka. Olen joutunut ottamaan jopa reseptin lääkäriltä, Imovanen, huonojen yöunien takia. Iäkästä naista pelotti talvella myös jalkakäytävien liukkaus, vaikka kaupunki oli tuonut hänelle kotiin  liukkauden estokengät ennen lumien tuloa.

Siinä vierähti toista pari jutellessa, maailman menoa ihmetellessä ja kahvia juodessa. Alone Lonely arveli, ettei hän koskaan halua palvelutaloon, koska niin pahoja uutisia on ollut hoitolaitoksista viime aikoina. Lopuksi Matti-Eemeli ilmoitti, että hän voi käydä merkin saatuaan tarvittaessa kaupassa ja hän antoi lopuksi puhelinnumeronsa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Toimituksen poiminnat