Haavoittuneet kokijat

Kadun raadit ruotivat ajankohtaisia asioita

Hyvissä ajoin eri puolilla Suomea aamuisin eräät miehet kokoontuvat torin kulmille kaupungin eri puolilta 3-4  miehen ryhmään, milloin minkinlaisena kuppikuntana. Joku tulee jalan, toinen polkupyörällä ja joku jopa autolla, jos sattuu vielä olemaan sellainen väline ja ajokortti.

 Se ei ole kuitenkaan mikään kokoontumisajo, vaan paikallinen toriparlamentti. Se on seniorimiesten vapaaehtoinen oma parlamentti, jossa puidaan ajankohtaiset, välillä vähän vanhemmatkin oman kaupungin, maakunnan ja maailman tapahtumat. Kyytiä annetaan niin omille kuin muidenkin maakuntien edustajille. Kiitostakin jaetaan joukossa tarvittaessa. Huutia saavat välillä tarvittaessa niin kansanedustajat kuin paikalliset valtuutetut sekä virkamiehet.

Erityisen silmätikkuna ovat sanansyöjät, takinkääntäjät ja henkilöt, jotka eivät ole pitäneet vaalilupauksiaan tai eivätkä puolustaneet oman  koti- ja seutukuntansa etuja uusien muutosten ja reformien jyllätessä. Pienparlamenteissa puhutaan kaikesta ja parannetaan  tietysti  maailmaa.

Viikonlopun jälkeen puheet ja keskustelut liikkuvat pitkälti urheilussa, nimenomaan maanantaiaamuisin. Urheilussa asiantuntijoita ja mielipiteitä aina riittää. Katu- ja torikerho on yhteisö, jossa päivittäin saatetaan vaihtaa hyvin erilaisia mielipiteitä, välittää tietoa ja tunnettakin. Pienissä  0,5 -  1 tunnin istunnossa jutellaan erilaisista tapahtumista, jopa paikallisen lehden tarjouksista, missäpä on tänään vaikkapa ilmainen kahvitarjoilu. Iltapäivälehtien lööpeistä varsinkin löytyy aina jutun juurta.

Tori on tietysti mukava paikka varsinkin kesällä seurustella, katsella, tavata kavereita, ystäviä ja juoda siinä välissä vaikka torikahvilassa  lettu- tai piirakkakahvit   Toriparlamentaarikot ovat yleensä vähintään 63-vuotiaita, vain harvoin joukkoon harhautuu  nainen. Ukot ovat eläkkeellä tai muuten jostain syystä poissa työelämästä. Ehkä joku  äijä on mukana vielä jopa aktiivimallissa.

Epävirallinen katu-toriraatien kokoontuminen on aivan jatkuvaa, ympärivuotista, olipa sitten kevät, kesä, syksy tai talvi. Välillä lähistön  kioskilla voidaan porukkaveikkaus laittaa vetämään hyvän onnen toivossa. Talvella katuraatien yhtenä epävirallisena kokoontumispaikkana näyttää olevan kahvilat tai baarit, jonka  pöydät on joskus oikein hyvin miehitetty 3-4 hengen pieniin ajankohtaisiin rupatteluhetkiin. Tunnelma keskusteluissa yleensä tiivistyy erilaisten vaalien lähetessä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Juu, sehän on mukava ja harmiton ilmiö eri puolilla Suomea, nuo hiljaisten mutta puheliaitten miesten "varpusparvet":

http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/1...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Leo, toriparlamentit ovat ihan sitä samaa, mitä me harrastetaan täällä US:ssa.

Toriparlamentissa keskustelijat ovat livenä toisilleen - me täällä sähköisten vempeleiden kautta.

Kumpi parempi? Molempia tarvitaan :)

Käyttäjän jakerajaaho kuva
Jarkko Raja-aho

Eiköhän tällaiset all male ryhmäkokoontumiset saada piakkoin kitkettyä olemattomiin jonkun lain nojalla. Tiedä mitä puhetta harrastavat eikä jää edes digitaalista jalanjälkeä joka voitaisiin myöhemmin todeta, tuomita ja rangaista.

Eikö kukaan edes ajattele poliitikoita, miltä tällainen salamyhkäinen käytös saattaa heistä tuntua?!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistelen usein kevättä 70-luvun puolivälissä, jolloin kirjoitin ylioppilaaksi. Muutamien kavereitteni kanssa meillä oli tapana iltaisin penkkareiden jälkeen opiskella Töölön kirjastossa kokeita varten ja sieltä kävimme silloin tällöin kahvilla Topeliuksenkadun Fazerin pienessä kahvilassa.

Joka ainut ilta siellä oli yksi kuuden hengen pöytä kansoitettu eläkeläismiehillä, jotka muistelivat sodassa sattuneita tilanteita. Niitä he puivat puimasta päästyään keskenään vilkkaasti ja antaumuksella. Ja todella, tämä tilanne toistui illasta toiseen. Ilmeisesti he istuivat siellä tuntitolkulla joka ilta, koska he olivat aina siellä, kun saavuimme. Jutut olivat tyyliin: "vänskä ilmoitti, että" ... "ryssää tuli oikealta ja vasemmalta yhtä aikaa...", se oli kova paikka siellä Äyräpäässä, kun ..."

Silloin kummastelimme, että onpa tuo outoa, kun moista jaksavat. Mutta jos ajattelee, että sota oli silloin loppunut 30 vuotta aiemmin ja he olivat jo eläkeläisiä, niin eipä vuosi 1989 kovin kauan aikaa sitten ollutta aikaa minullekaan nyt edustaisi ja jos sitä ennen olisi koko nuoruutensa viettänyt juoksuhaudoissa ja luotien tiimellyksessä, niin ehkäpä sitä tässä vaiheessa joutuisi todellakin puimaan tapahtunutta jo terapeuttisista syistä.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Ilmarille: Hauskasti ilmaistu... hiljaisia puheliaita miehiä...

Kirsille: Toriparlamentit ovat rentouttavampia kuin nämä sähköiset "etäparlamentit"; torilla saa vielä sanoa mitä oikeasti ajattelee...

Jarkolle: Juuri noin se meneee, kielletään kaikki, varmuudeksi, ettei vaan vihaiset lihaa natuistelava miehet päästele suustaan rumaa sanaa niin kuin se on.

Juhalle: Toiset muistelevat / muistelivat sodista, toiset abiajoistaan. Vissi ero kokemusten laadussa vaikka kokijan ikähaarukka lienee ollut liki sama.

Ei vaan, musteleminen on mukavaa... niin kauan kuin muistaa... Vähän ontuen voisi todeta, että muisti pettää, muistot eivät.

Toimituksen poiminnat